Erakko-Eemelin tarina

Lapiosalmen luona pienessä metsämökissä asui 1950-luvun lopulta vuoteen 1966 mies nimeltään Elias Mäkelä. Lapiosalmen leiriläiset oppivat tuntemaan hänet Erakko-Eemelinä. Itse hän käytti lempinimeä Kala-Eemeli. Punainen mökki valtionmaalla on säilytetty nähtävyytenä ja hiljentymispaikkana. Eemelin karu elämäntarina puhutteleekin ihmisiä monella tavalla.


Kala-Eemeli oli oikealta nimeltään Elias Reinhold Mäkelä. Hän syntyi Yli-Kiimingissä 22.3.1905. Hänen elämästään ei tiedetä kovinkaan paljoa. Perimätiedon mukaan Eemeli oli nuorena miehenä ollut kihloissa, mutta morsian oli yllättäen kuollut ennen häitä. Eemeli oli todennäköisesti ollut merillä, koska hänellä oli tatuointi kämmenselässä. Tatuointeja ei nimittäin vielä 1960-luvulla ollut juuri muilla kuin merimiehillä ja vangeilla.

Suutarinopissa Eemeli oli myös ollut. Vanhat posiolaiset muistavat hänen kierrelleen talosta taloon suutarintöitä tehden. Hänen työkalupakkinsa ja muutama jalkinelesti on vielä tallella hänen mökkinsä porstuassa.


Eemeli oli vähitellen kulkeutunut rannikolta Posion selkosille. Hänen jäämistöstään käy ilmi, että hän oli vielä 1958 asunut Pudasjärvellä. Eemeli oli tehnyt erilaisia metsätöitä mm. Metsähallinnon Kuusamon hoitoalueella Posiolla. Ennakonpidätyskuiteista voi nähdä, että Eemeli on tehnyt esimerkiksi pinotavaraa ja muita urakkatöitä. Ennen kuin hän rakensi jäljelle jääneen mökkinsä Latva- ja Salmijärvien väliseen puronnotkoon, kahden lampareen väliseen niemekkeeseen, hän oli asustellut Ojennusjärven lähistöllä olleessa poromiesten kämpässä, muutaman kilometrin päässä Lapiosalmesta. Naapurien kertoman mukaan siellä on edelleen nähtävissä hänen koiransa hautapaikka.

MÖKKI VALMISTUU


Eemeli aloitti viimeisen mökkinsä rakentamisen vuonna 1959, jolloin Posio-Ranua tien silta rakennettiin uudelleen. Vanhan sillan purkujätteet olivat jonkin aikaa kyläläisten käytettävissä ja niistä myös Eemeli sai puutavaraa mökkinsä aineiksi. Hän kuljetti tarvikkeet veneellään Kivalla Salmijärven perukkaan, Latvajärvestä laskevan puron suulle ja kantoi ne siitä rakennuspaikalle. Oman kertomansa mukaan hän rakensi mökkiänsä yötä päivää. Sateen tai väsymyksen yllättäessä hän torkahti havulaavuunsa työmaansa viereen.


Viimeisinä vuosinaan Eemelin terveys oli alkanut horjua ja hän hakeutuikin eläkkeelle, joka hänelle myönnettiin vuoden 1964 alusta. Eemelin eläke oli ruhtinaalliset 139 markkaa (n. 23€) kuukaudessa. 1966 eläke oli noussut jo huimaan 179 markkaan (n. 30€ - maitolitra maksoi silloin reilusti alle markan).

Eemelillä oli kirjeenvaihtoystävä Saksassa. Tämä oli nimeltään Reinhold Frommer, kirjoitti sujuvalla suomen kielellä ja ainakin kirjeissään kadehti Eemelin elämäntapaa. Kirjeissä esiintyvät myös nimet Reiner ja Ann-Marie Frommer (-Braxen) sekä heidän poikansa Akim. Ann-Marien nimissä kirjoitettu teksti on myös niin sujuvaa suomea, että voisi kuvitella hänen olevan Suomesta lähtöisin.


ERÄMAAN RAUHA JÄRKKYY


Kesällä 1963 Lapiosalmen rauha häiriintyi hetkeksi aikaa, kun kankaalle ilmaantui kymmeniä partiolaisia ensimmäiselle leirilleen. Eräänä aamuna Eemeli ilmestyi leirikeittiölle siikanipun kanssa ja halusi vaihtaa kalat kahviin ja sokeriin. Pienten keskustelujen jälkeen kaupat tehtiin ja siitä alkoikin leirien vetäjien Jaakko Grandlundin, Martti Kauppisen ja Erakko-Eemelin välinen ystävyys, joka huipentui perinteeksi muodostuvilla leireillä. Eemeli oli vakituinen vieras ja auttaja leirejä rakennettaessa. Huokausten silta Lapiosalmessa on nostettu nykyiselle korkeudelleen Lapiosalmen ”alkuasukkaan” johdolla, jotta Eemelin Kiva-vene mahtuu soutajineen sen alta.

EEMELIN PERINTÖ

Oli kuin Eemeli olisi aavistanut kohtalonsa, sillä syksyllä ensimmäisten jäitten aikaan hän hukkui Salmijärveen laskevan puron lähelle. Eemeli oli menossa Mannisen taloon Ranuan tielle. Hän oli pysähtynyt arvioimaan jäiden kantavuutta, mutta päättänyt kuitenkin lähteä kävelemään jäätä pitkin tielle päin. Vain muutaman askeleen jälkeen jää petti erämaan kuninkaan alta. Vaikka rantaan oli vain muutama metri, ei vanha mies pystynyt nousemaan ylös syvästä, jäisestä vedestä, sillä Salmijärven jyrkät rannat syvenevät nopeasti. Eemelin hattu jäi avannon reunalle ja Musti-koira kaipaamaan isäntäänsä.

Eemeli haudattiin Posion kirkkomaahan ja ainoat ”omaiset" haudalla olivat viranomaisia. Kun Lapiosalmen Pirttirakennus vihittiin käyttöönsä 1979, juhlaväki pystytti Kala-Eemelin haudalle kelopuusta muodostuneen ristin, johon kiinnitettiin kuparilaatta henkilötietoineen. Lapiosalmen henkilökunta on vuosittain vienyt Pyhäinpäivänä kynttilän Eemelin haudalle. 22. päivä maaliskuuta vuonna 2005 tuli kuluneeksi sata vuotta Eemelin syntymästä. Lapiosalmella on myös Yleisradion vuonna 1966 tekemä noin kymmenen minuutin video Kala-Eemelistä. Ohjelma on esitetty TV:ssä marraskuussa 1966, eli noin kuukausi Eemelin hukkumisen jälkeen.

(Alkuperäisen tekstin laatinut Jouko Rautkivi käytettävissä olleiden tietojen pohjalta).
Share by: